Vedättääkö suuret ikäluokat nuoria

Luin erään talouslehden juttua jättivedätyksestä. Pitäisikö 70- ja 80-luvuilla syntyneiden tunteä itsensä vedätetyksi, kun suuret ikäluokat saavat nauttia täysimääräisistä eläkkeistä. Suurten ikäluokkien edustajana ja jo eläkepäätöksen saaneena, voin todeta, että eläke tulee olemaan ihan kohtuullinen. Mutta että tuntisin jotenkin kuuluvani johonkin jättivedättäjien joukkoon, en allekirjoita.

Jäädessäni eläkkeelle on takanani yli 45 vuotta yhtäjaksoista ”työputkea”. Olen ollut siinä etuoikeutettujen joukossa, joiden ei ole tarvinnut olla koskaan työttömänä. Koulun kesälomienkin ajaksi (3 kk) sai aina töitä. Jo 12-vuotiaana sain olla harventamassa Ahveniston sairaalan kasvimaalla porkkanoita ja punajuuria pari viikkoa.

Se, että ennen sai helposti töitä, johti siihen, että opiskelu jäi vähemmälle. Työtä hakiessa ei koulutusvaatimuksetkaan olleet korkeat. Naisille riitti yleensa keskikoulu ja hyvä konekirjoitustaito. Työpaikalla koulutettiin tehtäviin.
Jos ei ollut varaa itsellä opiskella, piti ottaa kallista lainaa. Ei ollut tukijärjestelmiä.

Nykyään puhutaan, että eläkeikää pitäisi nostaa. Jos me 60-luvulla työuramme aloittaneet pääsemme aikaisemmin eläkkeelle, olemme kuitenkin olleet yli neljänkymmentä vuotta työelämässä. Nykyään pitkä koulutus työelämään päästäkseen aiheuttaa sen, että työura voi jäädä lyhyemmäksi kuin ennen.

Suurimpia syitä työuran lyhyyteen, on nuorten työttömyys. Eikä tätä työttömyyttä paranna, jos kohtuullista eläkettä nauttivat menevät eläkkeellä ollessaan töihin. Työnantajan on helpompi ottaa jo eläkkeellä oleva sijaiseksi, kuin opettaa nuori tehtävään.

9 kommenttia artikkeliin “Vedättääkö suuret ikäluokat nuoria”
  1. avatar eläkepommi sanoo:

    Omaan napaan tuijottamista…

    Mistä ammennat asiantuntijuuden näkemyksiisi? Tunnet, että pitkä koulutus lyhentää nykyään työuraa ja tiedät, että suurimpia syitä työuran lyhyyteen, on nuorten työttömyys…
    Itse arvelen (en väitä tietäväni), että nykynuoret on sellaisessa mankelissa, opinto- ja työurillaan, että aiemmat sukupolvet ei edes tiedä.
    Tarjolla olevista työpaikoista kamppaillaan kovassa kilpailussa. Pidempiä opskeluaikoja tekee rankemmaksi opiskelun aikainen ilta- ja viikonlopputyö. Pitkään opiskelevat eivät vuosiin voi, kuin unelmoida kesälomista, kun kesä painetaan töitä, seuraavan talven opintoja rahoittaakseen.

    Suuret ikäluokat vedättävät nuoria. Tulevaisuuden huoltosuhteen rasitukseen suuret ikäluokat eivät osallistu, mainitsemasi kohtuullisen eläkkeen nostatte, ilman leikkuria, täysimääräisenä.

    Tämänpäivän nuori tulee tekemään yli neljäkymmentävuotisen opiskelu- ja työuransa (huom. ne ei ole peräkkäisiä, vaan hyvin paljon päällekkäisiä) etukäteen tietäen, että aikanaan jo manan mailla oleva suuri ikäluokka päätti leikata hänen eläkettään.

    Itsekäs ikäluokka, tämä suuri sellainen.

    Mieltäni lämmittää aina, kun sotiemme sankarit, suurten ikäluokkien jäljellä olevat vanhemmat kehuu nykynuoria paljon reippaammiksi, kuin näitä 60-luvun radikaaleja.
    Onneksi en ole tämän päivän nuori, voimia heille

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Heippa!
    Nyt työelämään astuvilla on tiedossa kovat eläkemaksut, pitkä työura ja pienet eläkkeet.
    Toisaalta työ ei ole fyysisesti niin rasittavaa kuin ennen, jos vain polla kestää.
    Suuret ikäluokat tekivät yllättävän vähän lapsia, eli nykynuorten tulevat perinnöt tasaavat tilannetta, ellei valtio vie niitäkin.
    Onneksi nuorena ei ajatella eläkkeitä.
    Terv. Hessu K.

  3. avatar Erkki Imppola sanoo:

    En tiedä, kuka hyötyy siitä, että eri ikäluolien välistä riitaa lietsotaan jopa valheellisin väittämin ja elämässä vastaantulevista ongelmista syytetään kaikkia muita. Toki maailma muuttuu, mutta aina on sopeuduttu.

    Mitä eläkkeisiin tulee, niin aina tuppaa jäädä kertomatta, että 60 — luvulla Suomessa päädyttiin rahastoivaan, pääosin yksityisten eläkeyhtiöiden hallinnoimaan eläkejärjestelmään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokainen työssä käyvä, maksaa koko työuransa aikana osan palkastaan eläkerahastoihin. Lisäksi samoihin rahastoihin maksavat oman osuutensa työnantajat. Näitä rahastoja hallitsevat siis pääosin yksityiset eläkeyhtiöt, jotka käyttävät rahastoja kuten omaa finanssipääomaa: tekevät osakekauppaa, kiinteistökauppaa ja muuta sijoitustoimintaa, maksavat johtajiensa optioita ja muita (suuria) palkkioita, jakavat osinkoja eli käyttävät eläkeläisten rahoja kuin omiaan. Tässä sijoitustoiminnassa on taloudellisten lamojen aikana hävinnyt sijoittajien taskuun, eli kuten on tapana sanoa taivaan tuuliin, osa.

    Rahastojen tämän hetken suuruutta en tiedä, mutta se lienee ainakin suuruusluokaltaan n. 500 000 000 000 €. Siis melkoinen määrä rahaa. Siitä jaetaan eläkkeinä eläkekriteerit täyttäville ihmisille eläkettä sen mukaan, kuin kukun on sinne ehtinyt eläkettään kerryttää. Esimerkiksi itse olin töissä jo 60-luvulla ja maksoin pienestä pakastani eläkemaksua, mutta kun en ollut vielä täyttänyt 24 vuotta, ne eivät oikeuttaneet oman eläkkeen kartuttamiseen. Vasta 24 v. täytettyäni aloin kartuttaa omaa eläkettäni. Tietenkään armeija-aikakaan ei kartuttanut omaa eläkekertymääni kuten nyt. Opiskeluni kustansin “kovalla “ pankkilainalla, kun ei opintotukia tai opintorahoja tunnettu. Lastenhoito oli järjestettävä itse, miten taisi. Ei ollut päiväkoteja, puhumattakaan subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Ensimmäisen viikon mittaisen kesäloman pidin 24 vuotiaana, perheellisenä miehenä. Valheellinen tiedottaminen vain yrittää antaa sen kuvan, että meillä vahoilla kaikki olisi ollut helpompaa kuin nyt. Ei se ollut.

    Se, että joku muu maksaa minun eläkkeeni, on suuren luokan valhe, jota valitettavasti tiedotusvälineet innokkaasti ja sitkeästi levittävät. Jollen olisi itse kartuttanut omaa eläkettäni, olisin nyt pelkän kansaneläkkeen varassa. Silloin voisi sanoa, että joku muu maksaa eläkkeeni.

    Maailman ja Suomen talouden ovat ottaneet ohjaukseensa nuoret leijonat ja murentaneet pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Jos jotakuta ongelmista on syytettävä, niin sitten tätä yltiökapitalismia, jolle yksilö on vain kuluerä. Meiltä vanhoilta ei enää kysytä mitään, eikä edes kuunnella, vaikka meillä olisi jotain sanottavaakin. Mekin olemme enää ainoataan kuluerä itse kokoamillemme eläkerahastoille. Luulen, että tätä myyttiä siitä, että, joku maksaa meidän eläkkeemme ylläpitävät juuri eläkeyhtiöt siinä toivossa, että rahastot kasvaisivat vielä suuremmisi. Mitä enemmän rahaa sitä enemmän valtaa.

    Erkki Imppola

  4. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Hei!
    Kiitos kommenteista! En ole asiantuntija muussa kuin työnteossani. Ajatukset nuorten työttömyyteen yms. on luetun ymmärtämisen tulosta ja kuulopuhetta. Mitä tulee muitten elätettäväksi ja eläkkeiden maksattajaksi jäämiseen eläkeläisenä, voin vain todeta, kuten yllä on kirjoitettu, että eläkettäni olen itse ja työnantajani maksaneet. Eläkepäätöksessäni ilmenee myös, että eläkeyhtiö hyötynee maksetuista eläkemaksuista 253 euroa/kk kohdallani, koska eläkevakuutusta on maksettu 45 vuotta ja eläkeoikeus alkoi vasta 23-vuotta täytettyäni. Eläkkeestä vähennetään lainmukaisen eläkemäärän ylittävä osa eli 253 €/kk.
    Turhaa on syyttää eläkeläisiä tilanteesta. On suuri joukko suurien ikäluokkien eläkeläisiä, joille ei täyttä eläkettä ole kertynyt työttömyyden tai sairauden vuoksi.
    Täytyy olla kiitollinen, että on luotu aikoinaan eläkejärjestelmä, mikä turvaa tulevaisuuden. Eläkkeestähän maksetaan veroa enemmän kuin palkasta, joten ei ihan yhteiskunnan vastuulla olla.

  5. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Tarkennus kirjoitukseeni eläkkeen verotuksen osalta. Ajattelin tietysti veroprosenttia, en euroja. ”Eläkepommille” vastauksena eläkeiden leikkauksiin, voin vain todeta, että eläkeikä kohdallani oli työelämäni alussa 63 vuotta. Tämän jälkeen on tullut monta eläkeuudistusta, mitkä ovat pidentäneet eläkeikää ja viimeinen leikkasi eläkettäkin. En kannata eläkeiän nostoa. Keinot selviytyä täytyy löytyä muilla keinoin. Työpaikat nuorille eikä eläkeläisille, oli kirjoitukseni viesti.
    En väheksy millään tavoin nykynuorien uurastusta. Omat lapseni ovat kahdeksankymmentäluvulla syntyneitä, joten voin läheltä seurata tätä uurastusta, työstä ja arjesta selviytymistä.

    Vaikka olen 60-luvun nuori, en ole voinut lorvia, enkä velttoilla, eikä näin voinut tehdä moni muukaan. Ennen oli tapana sanoa, että vie mennessäsi, tuo tullessasi. Vesi ei tullut, eikä mennyt, kuin kantamalla. Lämmitys toimi, kun jaksoi hakata ja pilkkoa puita, sekä kantaa ne sisälle ja lämmittää uunit.
    Jotain edistystä on sentään tapahtunut. Vesi tulee ja menee, lämpöä riittää, kun vain rahat riittävät aina suurentuviin sähkölaskuihin.

    Onneksi nykynuoret tietävät, mitä tahtovat ja myös sen ilmaisevat rohkeasti. 50-luvun lapset tekivät , mitä käskettiin, elettiin kurissa ja kurjuudessakin verrattuna nykyaikaan.

  6. avatar Jur.kand. sanoo:

    Pakko on kommentoida ennen sotia syntyneenä ja sodan vuoksi lapsuutensa varsin repivissä oloissa ympäri maata, naapurimaassakin viettäneenä, jokavuotisten muuttojen ja jokavuotisen koulunvaihdon ennen aikojaan aikuiseksi kypsyttämänä, että sen asiantuntijuuden haku vasta ottikin lujille. Opintolainoja ei siis ollut, mutta sen 24 %:n korollisen indeksilainan sai, jos takaaja löytyi, useimmiten ei löytynyt/kelvannut. Yliopistotutkinnot suoritettiin siis ns. mustalla kirjalla virkamiehenä viran ohessa, virka täysimääräisesti hoitaen, hovioikeuden auskultoinnitkin, kaikkeen 13 vuoden vuosilomat käyttäen, toki perheelle tarkoitetut, alkuun tietysti vaatimattoman, tosin kokopäiväisen viran kyljessä. Pakolliset luennot oli hoidettava Helsingissä ja Tampereella öitä myöten yliopistokaupunkeihin matkustaen, vaan junamatkat olivat halpoja, että oli oikeastaan pakko opiskella. Kaikki vapaa-aika, kello 19 jälkeen, mikäli virkaan liittyviä kokouksia ei ollut ja kun perhe oli huollettu, oli omistettu tenttien lukemiselle, osin yötkin ja aamulla virkkuna viranhoitoon. Niin pitkätkin opinnot ja pätevöitymiset kertyivät viran ohessa, vuorokauden tunnit tarkkaan hyväksi käyttäen.

    Huomioikaa siis, nykynuoriso, kunnon asiantuntijuuden haku oli tosi työn takana, mutta kun se oli se suuri elämän unelma, sen tavoitteen saavutti. Niin se lahjakkain osa nykynuorisostakin saavuttaa sen asiantuntijaunelmansa, joka on toki jotain muuta kuin elinikäinen liigalätkänpeluu.

  7. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    On onni, että elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, missä on luotu mahdollisuuksia käydä koulua ja opiskella. Aina ei näin ole ollut. Toivottavasti tulevaisuudessakin voidaan verovaroin pitää yllä tätä hyvinvointia, eikä sorruta sitä murentamaan.

  8. avatar Jur.kand. sanoo:

    1960-luvun radikaaleihin törmäsin ainoastaan Tampereen Punaisessa Työväen yliopistossa, jossa jonkun tutkinnon väänsin valmiiksi. Pakko oli potkia punaliput luentosalien ovilla kumoon, jotta pääsi sisään. Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä vuosikymmenen lopussa näihin punikkeihin ei törmännyt, ei siis edes sillä muka radikaalilla 1960-luvulla. Kiire oli kaikilla valmistua, sillä vakuutusyhtiön ineksilainat jättikorkoineen painoivat päälle. Kokopäivävirkakin ja perheen huolto ahdistivat, vaan ajoissa piti valmistua, koska lähestyvät opintolainan lyhennykset mietityttivät. Opintososiaalisia tukia ei ollut, ei terveydenhuoltoa, ei hammashuoltoa, ei edes niitä koko elämän mittaisia opiskeluasunto-oikeuksia asuntotuin.

    Kolmisen vuotta takaperin valmistui tuhansia maistereita vuosikymmenien opintojen jälkeen gradutuennalla.. Eläkeikä oli jo useimmilla oven takana, vaan ainoa murhe oli sen opiskeluasunnon menetys pilkkavuokralla keskellä Helsinkiä. Oli ruvettava vanhalla iällä asuntosäästäjäksi, jollei halunnut luvattomasti majoittua oman lapsensa opiskeija-asuntoon.

    Aikanaan kaikesta raadannasta työn ohessa selvisi, tosin terveydellisin menetyksin. Valvotut yöt tenttikirjojen parissa kostautuivat mm. verenpaineongelmin.

Paluuviitteet
Katso mitä muut sanovat...
  1. does garcinia cambogia work

    Vedättääkö suuret ikäluokat nuoria : Tuuloksen tuulia



Jätä kommentti

css.php