ELÄMÄ OPETTAA

Huomenta!
Monesti olen viime vuosina ajatellut sukupolven vaihdoksia, niin eduskunnssa kuin kunnallisellakin puolella. Kun on elänyt 50- ja 60-lukujen niukkuuden, ei ole aina ymmärtänyt tätä nykymaailman menoa. Arvot ovat missä ovat. 70-luvun ”vapaan kasvatuksen” tulokset ovat luku sinänsä. Kun lapsuus ja nuoruus keskittyvät vain omaan napaan tuijottamiseen, ilman kodin antamia rajoja, ei voi kasvaa kuin itsekeskeisiä aikuisia. Jos ei sosiaalisuutta ja toisten huomiomista opita jo lapsuudessa, ei sitä enää opitä aikuisenakaan.

Elämä kuitenkin opettaa. Vastoinkäymisten kautta on mahdollisuus oppia, jos ottaa opikseen, eikä syytä muita.

Äitini siirrettiin Uppsala-talolta Voutilaan sen valmistuttua. Vanhukselle se oli suurten lupausten muutos, muutos parempaan. Nämä lupaukset eivät päässeet hänen kohdallaan toteutumaan. Virikkeelliset loppuvuodet olivat osa unelmaa. Unelmat olisivat osittain totetutuneet, jos en olisi ollut työelämässä, vaan minulla olisi arkipäivinä ollut mahdollisuus olla hänen kanssaan ja hyödyntää Voutilan antamia mahdollisuuksia.

Kaikki vapaaehtoistyö vanhusten hyväksi on tarpeen. Pienistäkin asioista saadaan päivään arjesta poikkeavaa mielihyvää tuottavaa piristystä. Jos jollakin pienellä rahallisella sijoituksella saadaan parannusta, niin se on ihan ok.

Tämä ”aamunavaus” heräsi aurinkovarjokeskustelusta. Ei muiden ajatteleminen ja huomioiminen ole niinkään riippuvainen poliittisesta suuntauksesta kuin henkilökohtaisesta ajatusmaailmasta.

4 kommenttia artikkeliin “ELÄMÄ OPETTAA”
  1. avatar dregen sanoo:

    Elämässä pärjää parhaiten kun potkii kaikki ihmiset joista ei voi hyötyä pois tieltään ja hyväksikäyttää niitä joista voi hyötyä. Ei tässä maailmassa ole kysymys muusta kuin omaste menestyksestä. Peli on raaka, syö tai tule syödyksi.

    Miksi auttaisin kaveriani saamaan esimerkiksi hyväpalkkaisen työpaikan, tai vaikka hyvännäköisen tyttöystävän itselleen jos itselläni on mahdollisuudet samoihin asioihin? Että kaveri sais hyvän mielen? Mistä voin tietää että hän tekisi samoin minulle? en mistään.

    Itsekäs ja omahyväinen ja pirun ylpeä siitä.

  2. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Hei, Dregen!
    Sellaistahan tämä arkitodellisuus karrikoituna nykyään on!

  3. avatar arjaajatus sanoo:

    Heips!
    En ihan kyllä ymmärrä mikä viestisi on?Mitä poliittisella ajattelulla ja ikäihmisten lopputaipaleella on yhteistä?Dregen kanssa outo ”keskustelu”.

  4. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Hei!
    Ajatuksenjuoksuni voi joskus olla mutkikasta ja polveilevaa, eikä ehkä ymmärrettävääkään. Selityksenä edellisiin sen verran, että poliittisilla päätöksillähän ohjataan, mitä veroeuroilla saadaan, ja minkä laatuisina palvelut tuotetaan. Vanhustenhuollossa tämä näkyi hoitohenkilökunnan riittämättömyytenä ainakin vuosi-pari sitten. Vaikka puitteet olisivat kuinka hyvät, mutta jos ei ole muuta sisältöä vanhuksella päivään kuin nukkumista, ruokkimista ja vaipanvaihtoa, niin ei se elämän viimeisistä ajoista helppoa tee. Omaisten ja vapaaehtoisten työ vanhusten hyväksi on ensiarvoisen tärkeää.
    Toisten arvostaminen ja huomioiminen muutenkin tässä arkielämässä tekee elämästä elämisen arvoista.

Jätä kommentti

css.php