Rockia ja rautalankaa

Väkän muistelut ja tulevaisuuden hoitokodit palauttivat muistot mieleen. Oli tosiaan tapaus, kun The Renegades tuli Hämeenlinnaan esiintymään. Vanhan kentän katsomossa bändi esiintyi ja me katsoja- ja kuuntelijajoukko olimme turvallisen etäisyyden päässä esiintyjistä. Montaa sataa ei paikalla ollut – ainakin mielikuva tapahtumasta jäi sellaiseksi. Taisi olla enemmän nuorisoa Spede-klubin järjestämissä bändivierailuissa Palokunnantalolla. Suomalaiset kuuluisuudet vetivät paremmin.

Suuria massatapahtumia ei vielä 60-luvulla ollut, kuten nykyään. Elämys oli olla Rollareiden konsertissa neljänkymmenentuhannen muun paikalla olijan kanssa. Ei olisi uskonut, minkä tunteen herätti, kun Mick Jagger hyppi kymmennen metrin päässä! Vietti sinä kesänä kuusikymppisiään, minä joitain vuosia myöhemmin, mutta joukon mukana hypin. Mahtava oli konsertti.

Eipä ole tullut konserteissa vähään aikaan käytyä. Mikälie kuitenkin herätti lähtemään Topmoustin konserttiin Verkatehtaalle. Hieman oli häpeän tunnetta, kun ajattelin, että tällainen yli kuuskymppinen lähtee katsomaan ja kuuntelemaan nuoruuden nostalgian huumasssa silloista ihannettaan.
Häpeän tunne haihtui, kun pääsi perille ja huomasi, että muukin yleisö oli samaa ikäluokkaa.
Varmaan entisiä tuttuja oli enemmänkin kuin tunnisti. Kummasti yli neljä vuosikymmentä tekee tuntemattomaksi!

Konsertti oli viihdyttävä. Nuoruuden tunteet ja tapahtumat palasivat musiikin myötä. Muistoihin palasivat maanantain nuoristokahvilaillat Hämeenkaaressa, Palokunnantalolla esiintyneet bändit. Tanssit Hämeenkaaressa ja kesäisin Sotkalinnassa.

Tältä pohjalta tulevaisuuteen.

2 kommenttia artikkeliin “Rockia ja rautalankaa”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Mirja!
    Toipa blogisi mieleeni muiston, kun isältä piti saada fyrkat Renegades-housuihin. Piken isä oli suostunut heti. Mun piti leikkiä melkein kuollutta nälkälakkoni kanssa, että mokoman musiikinrienaaja-porukan fani sai rahat.
    On tallella poseeraus-kuvia kahdesta onnellisesta mimmistä sinisissä housuissa, joiden sivusaumana valkoiset tereet.
    ”Vähä” oomma Piken kanssa ulkoisesti muuttuneet, mutta sisällä samat rokkimimmit tavatessamme..
    Mukavaa kesäpäivää Sinulle!
    t. Riitta

  2. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Moi Riitta!
    Juu – oiskohan niin, että kuori muuttuu kurttuisemmaksi, mutta sisus säilyy entisellään – kaikesta huolimatta. Vähän elämän murjomana, mutta ei murtamana. Twisti ei enää oikein suju, tai ei uskalla suuriin suorituksiin, mutta rytmi on veressä.
    Rattoisia loppuviikon hellepäiviä!
    t. Mirja

Jätä kommentti

css.php