KOTONA VAI LAITOKSESSA

En tiedä, ajatteleeko kukaan oikeasti, että kaupunki rikastuisi ostaessaan palveluita yksityisiltä, mutta eivät pörssiyhtiöt, eivätkä muutkaan yksityiset yrittäjät tappiokseen yritystoimintaa pyöritä. Kaupunki kylläkin voi säästää yksityisille siirtyvissä palveluissa, koska silloinhan maksajana on suoraan palvelun saaja. Vanhus maksaa palveluasumisen kustannukset itse tai omaiset avustavat. Kulut ovat huomattavasti suuremmat, kun on asumisen kustannukset, hoito- sekä lääkekustannukset. Laitosasumisessa sentään jää rahaa omaankin käyttöön n. 18 %. Äidilläni jäi 130 euroa kuukaudessa, ollessaan laitoshoidossa, palvelutalossa asuessaan rahat eivät riittäneet. Tädilläni olisi jäänyt yli 300 euroa kuukaudessa laitoshoidossa. Suuremmasta eläkkeestä on vara maksaa kalliimpikin hoito. Kotona asuessaan hänellä oli kylläkin suuret lääkekulut, mutta rahaa säästyi muuten, vaikka maksoi kotihoidosta.

Vieraalta ajatukselta tuntui, että omaiset olisivat väkisin “lykkäämästä vanhuksia jaloistaan” laitoshoitoon. Kukaan vanhus ei varmastikaan halua laitokseen, mutta jos muisti ei enää pelaa tai jalat, on väistämätön edessä.
Jalattoman, liikuntakyvyttömän vanhuksen ollessa kotonaan, ei ole pelkoa, että lähtisi omille teilleen, mutta kotona voi tapahtua muuta huolestuttavaa. Muistinsa menettäneen kohdalla yksin eläminen on vaarallisempaa. Voi tapahtua kaikenlaista. Äidin serkku dementoitui ja lasten mennessä käymään, olivat löytäneet äitinsä pesuhuoneesta. Oli yrittänyt sytyttää rivitalon pesuhuoneesseen nuotion, kun oli laittavinaan olohuoneen takkaan tulen. Onneksi ei ollut tuli syttynyt, mutta edessä oli laitoshoito.

On vuosikymmen ja enemmänkin mietitty meidän suurten ikäluokkien tuomaa taakkaa vanhustenhuollossa ja myös terveydenhuollossa. Me, jotka olemme saaneet koko aikuisiän tehdä työtä yhtäjaksoisesti, saamme tietysti myös eläkettä sen mukaisesti. Meillä on eläkkeelläkin ollessa hyvät tulot verrattuna ennen sotia syntyneiden eläkkeisiin. Kaikilla ei ole ollut kunnollista työeläketta. On katsottu, että meillä on vara maksaa niin terveydenhoidosta kuin vanhustenhuollostakin sitten vanhuksina. Näin varmaan onkin suuremmalla osalla. Mutta miten on niiden laita, jotka ovat joutuneet kärsimään pitkistäkin työttömyysjaksoista tai on työt loppuneet ja on laitettu “eläkeputkeen”, jolloin eläke jää pienemmäksi siitä syystä.

Tulevaisuuden vanhukset ovat ehkä parempikuntoisia ja osaavat myös vaatia palveluilta toisin kuin sodan aikana eläneet vaatimattomuuteen tottuneet, nyt vanhuuttaan elävät.
Ei meistä kukaan halua sairastaa, eikä tulla raihnaiseksi toisten armoilla eläviksi vanhuksiksi.

Meillä on kuitenkin elämä elettävänä, tuo se tullessaan sitten hyvää tai huonoa. Haluamme asua kotona ja huolehtia itse omista asioistamme, ilman yhteiskunnan holhousta tai tukea, mutta kun se ei aina olekaan mahdollista. Me tarvitsemme toisten apua ja tukea jossain elämämme vaiheessa.

Jossainhan on jotain pielessä, jos yksityinen palvelu on kuitenkin edullisempaa kuin kunnalta ostettu. Tulevana vanhuksena ilman muuta valitsisin yksityisen palvelun, jos se käy kukkarolle halvemmaksi, mutta laitoshoito on viimeinen, mihin haluaisin joutua.

Jätä kommentti

css.php