Ulkoilua ja liikuntaa

Tulee kirjoiteltua, mitä milloinkin mieleen tulee, niin ettei aina tule ajatelleeksi, mitä voi ja saa kirjoittaa, kun ei vielä eläkkeellä ole. Liikunnan ilo on kuitenkin se, mistä voin kirjoittaa. Mitä mahtavinta onkaan, kuten aikaisemminkin olen kirjoitellut, päästä rämpimään metsään (tai suolle). Eilen oli sateen uhka, mutta kuitenkin uskaltauduimme ystävättäreni kansaa metsään. Ämpäri, poimuri ja muovipussi mukana suunistimme lähimetsään. Menimme kuitenkin autolla, ei siellä jaksa rämpiä, jos ensin kävelee tai fillaroi monta kilometriä ja muutenkin, oli saateen uhka päällä.

Vanha kuusimetsä oli kuin odottamassa meitä. Miten mukavan pehmeää oli sammal jalkojen alla. Silmä tarkkana, katse maahan luotuna kulkien ja etsien mahdollisia sieniapajia. Ja löytyihän niitä! Uskomatonta, miten paljon. Kuljimme syvälle metsään ristiin, rastiin melkoisten ryteikköjenkin läpi, mutta kannatti. Pienten koivunalkujen juurilta heinikosta teki hyviä löytöjä – suuret kanttarellit siellä odottivat hakijaansa. Ja voi niitä suppilovahveromattoja! Ämpäri täyttyi. Kolmen tunnin ulkoilu ja liikunta kannatti. Ämpärillinen sieniä ja mikä olo! Ei muutama kierros pururadalla vastaa metsässä liikkumisen iloa!

2 kommenttia artikkeliin “Ulkoilua ja liikuntaa”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Mitenkäs se eläköityminen vasta antaa luvan kirjoitella, minä kun luulin jotta eletään vapaassa maassa jossa ompi mielipiteenvapaus, vai eikö se koskekkaan Hämettä.

    An tulla vaan, sano..

  2. Hei, Erkki!
    Eihän eläköityminen lupaa anna, mutta vapauden! Nyt tuntuu kuin suuria vaalitukia saaneista ajatellaan, että ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”. Kirjoittamiseni ei kylläkään lopu. Tekstiä syntyy, kun on aihetta. Ei tarvitse pyöritellä ajatuksia mielessään, kun antaa tulla ulos tekstinä. Kaikkea ei toki tarvitse julkaista.

Jätä kommentti

css.php