Syysmasennusta

Kyllä näköjään pitää paikkansa, kun sanotaan, että pari viikkoa loman loppumisesta tulee masennus. Nyt se pariviikkoinen on kulunut ja kyllä masentaa. Synkät mustat pilvet leijuvat pään päällä. Näkymät tulevaisuudesta työelämässä ovat synkkääkin synkemmät. Toivottavasti joitain auringonpilkahduksiakin ilmenee, ettei synkkyys kokonaan valtaa mieltä. Täytynee tästä lähtien ilmeisesti ajatella vain itseään, ei muiden parasta. Ei tässä maailmassa kukaan pidä puoliasi, jollet itse pidä.

Tuuloksen kaupunginosan asukkaat Syrjäntaan taajamassa jäävät tulevaisuudessa tosiaan nimensä veroisesti syrjään.  Palvelut eivät ole kävelymatkan päässä, mutta on kuitenkin käveltävä, kun julkinen liikenne ei palvele. Kantakaupunkiin ei kylläkään jaksa kävellä, mutta  emmehän me tarvitse kulttuuri- yms.palveluita. Raitis ilma ja reipas kävely ulkoilmassa korvaa meille kulttuuriharrastuksen. Raha ratkaisee, ei hyvinvointi.

2 kommenttia artikkeliin “Syysmasennusta”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Raitis ilma ei ole itsestäänselvyys, ole ollut ainakaan minulle. Kun asuin 25 vuotta Helsingin Harjussa (Kalliossa) ja olin savuisessa konepajassa työssä, kävellen aamuisin koiranpaskan kyllästämää A-Kiven katua töihin ei raitista ilmaa juuri tavannut. Jos ikkunan unohti päiväksi asunossa auki oli penkki illalla mustana noesta. Lähellä oli vielä 80-luvulla käytössä vanha Hanasaari A lämpövoimalaitos.

    Kun muutin Lammille huomasi kyllä eron ilmanlaadussa. Ja siitä kyllä voi nauttia!

    Mutta sitähän ei arvosta joka on ”paikalla ja ikäänkuin kuuluu asiaan”. Niinkuin puhdas ilma.

    En minäkään Helsingissä asuessa koskaan mennyt laivaristeilylle, ne kerrat kun laivaan menin olin jonnekin menossa oikeasti, Ruotsiin, Saksaan jne ja silloinkin Turusta.

    Lammilla asuessa sitten on tullut jopa käytyä ”ostosristeilyllä Tallinnassa”.

    Kulttuuriharrasteet jäi vähiin, josko jonkun kertaa teatterissa ennen lasten syntymää.

    Pitäiskö täältä nyt lähteä teatteriin Helsinkiin, tarjoohan HML.n virkamiehet sitä täällä paikanpäällä, kuten eilen illalla Hakkalan koululla. Pitäis osata nauttia paikallisesta tarjonnasta, suorastaan ihailtava on taito vastata kysymyksiin sanomatta mitään ja nehän nauratta yleisöään joka 5-7 minuutin välein aivan kuten koomikko-näyttelijä-koulussa opetetaan.

    Teatteria ja ei maksa mitään!

  2. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Oikeassa olet Erkki! Raitis ilma ja rauhallinen elämänmeno eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tulee justiinsa tässä kuussa 25 vuotta, kun muutimme tänne maalle pienen vauvan kanssa. Hyvä on ollut kasvattaa lapset ja elellä rauhassa palveluiden keskellä. Nyt ei enää pahemmin palveluita ole, mutta lapsetkin ovat aikuisia, joten palveluiden tarvekin on vähäinen.

    Kulttuuritarjonta täällä on toki vähäisempää, mutta olenhan saanut nauttia teatterista näyttämöllä kahdeksana kesän ja yhden kesän muissa tehtävissä. Tietysti se haittapuoli oli, että tarjonta oli yksipuolista, parikymmentä esitystä kesässä. Kesät menivät teatterin parissa ja talvetkin harjoituksissa.

    Nyt eletään vain tätä arjen teatteria, milloin missäkin roolissa näyttämöiden vaihtuesssa. Aina vain ei pysy roolissaan, vaan huomaamattaan hyppääkin toisen rooliin. Täytyy vain huomattuaan hypätä takaisin omaansa, ettei toinen huomaisi ja ehtisi huomauttaa. Totuttelemista tämä nykyinen rooli vaatii.

Jätä kommentti

css.php