Asiakaspalvelijan iloja

Iloisuudesta ja nauramisesta työpaikalla ei ole tietoakaan, kun kohtaa agressiivisen asiakkaan. Onnekseni en ole kuin muutaman kohdannut yli neljänkymmenen vuoden aikana. Jokainen kerta on ollut liikaa. Puoliaan tilanteesa ei voi pitää. Parempi olisi, jos pystyisi olemaan puhumatta mitään, mutta sekään ei onnistu, koska asiakas odottaa vastauksia. Jos kysymys olisi humaltuneesta häiriköstä, niin jotenkin ymmärtäisi. Mutta kun kysymyksessä on parhaassa tai vähän jo ehkä sen ylittäneessä miehen iässä olevia hyvin toimeentulevia, ei ymmärrys riitä. Tilanteista voi kyllä vetää omat johtopäätöksensä.

Yrityksen johtaja on tottunut määräämään ja armeijan leivissä oleva komentamaan. En kyllä haluaisi olla tällaisen henkilön alaisuudessa, enkä ainakaan jälkikasvua. Jos työpaikalla tai kotona saa samanlaisia ”primitiivireaktiota” kuin tässä päivänä muutama jouduin kokemaan, niin sääliksi käy.

Laiskaksi mokoma innostui vielä haukkumaan. Viimeksi minua on haukuttu laiskaksi Tyttölyseon matikan tunnilla, kun ”Viulu” huusi: ”Minä tiedän, että sinä osaat, mutta kun sinä olet niin laiska, niin laiska!” Tämä oli matikan kohdalla silloin totta, koska luotin ettei minulta kysytä, kuin viimeisenä oljenkortena. Läksyt olivat usein tekemättä. Joskus sitten urakoin etukäteen tehtäviä, kun innostuin.

Ikä on tehnyt omat tehtävänsä, suuri vaihde päällä ei enää pysty koko päivää menemään, on jurnutettava välillä ykkösellä. Työpaikalla en ole kokenut olevani laiska, mutta sitähän ei itse huomaa!

Jätä kommentti

css.php