Hillaa ja hiljaisuutta

Kuva028.JPGKuva019.jpg

Ei kuulu lintujen laulua, ei lehtien havinaa, vain tunturipuron solinaa. Ympärillä koivikkoinen tunturilehto, jalkojen alla hillamatto. Astelen varovasti jalkoihini katsoen, etten astuisi mehevien, lehtiensä päällä makaavien hillojen päälle. Kultaiset marjat odottavat kypsinä poimijaansa. Paahtava aurinko siivilöityy puiden välistä. Aurinko on vielä matalalla ja antaa valonsa kultaisille marjoille. Raikasta ilmaa on helppo hengittää. Marja siellä, toinen täällä. On kuin aarteita etsisi. Muutama pikkusuo metsätien varrella, kaukana hälinästä ja melusta. Päiväleiri suon reunalla. Aurinko poistaa ohuen sumuverhon nopeasti. Helteinen kesäpäivä aavalla suolla on kuin päivä meren rannalla. Ei ole sääskiä, ei mäkäräisiä. Voin kerätä hilloja rauhassa näiltä ötököiltä. Tarkkana kuitenkin on oltava, ettei jalka uppoa mättäiden väliin.

Toisina päivinä tunturiretkiä  – Pallakselle, Leville.  Ylläksen rinteiden kuntopolkuja kävellen vesisateesta nauttien. Kuertunturille vaellus. Ylöspäin ja ylöspäin, kunnes vihdoin ollaan perillä. On kuin olisi vuoren vallannut. Henkeäsalpaava maisema avautuu ympärillä.

Paluu arkeen alkaa. Tänään töihin. Lapin valoisien öiden jälkeen etelän pimeys ja syksyinen sää luovat ympärille toisen maailman.

3 kommenttia artikkeliin “Hillaa ja hiljaisuutta”
  1. avatar Miikka Anttila sanoo:

    Hieno kuvaus. Tämän luettua, haluaa heti pois täältä melskeestä.

  2. avatar Leena Pursiainen sanoo:

    Upeeta! Juuri tuollaista on syksyinen luonto parhaimmillaan!

  3. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Hei Miikka ja Leena!
    Elokuun alun Lappi on jo vuosien ajan ollut energian lähde ja teatterikesien jälkeen irtautimisen paikka. Valolla ja hiljaisuudella on taianomainen vaikutus. Toivottavasti tulevinakin kesinä saan siitä nauttia.

Jätä kommentti

css.php