Lomailua

Kolmas viikko menossa lomasta. Ensimmäinen viikko meni levätessä ja siivotessa, mutta sitten kypsyivät mustikat. Marjastusvimma sai alkukipinän. Ensin menin katsomaan, ovatko marjat jo kypsyneet. Fillaroin neljä kilometriä metsätietä tutulle mustikkapaikalle. Mustikanvarvut notkuivat täysinä kypsyvistä mustikoista. Ei ollut poimuria mukana, joten jouduin käsin nyppimään kypsiä marjoja. Saalis ei ollut kummoinenkaan, koska marjat eivät joka puolella olleet vielä pomittavissa. Oli vielä odotettava muutama päivä.

Ensimmäinen marjamatkani päättyi muutenkin lyhyeen. Kuulin ukkosen jyrinää, mutta päättelin pilvien menevän Hauhon suuntaan, kunnes näin pitkän salaman iskeytyvän maata kohti ja samalla kuulin kovan rysähdyksen. Silloin tämä tyttö sai jalat alleen. Ämpäri heiluen juoksin polkupyörälle ja vauhdilla matkaan. Ajoin niin lujaa kuin vain uskalsin paikoin kiviselläkin metästiellä. Välillä vilkuilin, mihin suuntaan pilvet kulkivat. Päästyäni kylälle ajoin kevyen liikenteen väylää lujempaa kuin viereisellä ajoväylällä autot neljänkympin rajoituksella, niin ainakin tuntui. Juuri kun pääsin kirjaston luo alkoi sataa kaatamalla. Jäin odottamaan sateen loppua. Lyhyt oli ukkoskuuro ja pääsin kotiin kastumatta. Mutta marjojen paljous jäi vaivaamaan ja oli pakko päästä takaisin metsään. Silloin oli jo autokyyti ja poimuri. Ahnehdin poimurilla poimien ämpärin täyteen.

Päivän maltoin olla lähtemättä metsään, mutta jo olin kuin kipeä. Vimma on kestänyt nyt viikon. Marjoja on pakastemissa omiksi tarpeiksi ja vähän muillakin. Onneksi nyt kypsyivät vadelmat. Voi silmissä iltaisin vilisevät mustikanvarvut vaihtaa punaisen hehkuviksi vadelmiksi. Eilen illalla sain ensimakua ja melkein kolme litraa. Nyt on kuitenkin yritettävä olla, etten lähde fillaroimaan kohti uusia vadelmapusikoita. Olisi kotonakin tekemistä, mutta kuka nyt lomalla jaksaisi kotitöitä tehdä, kun voisi olla ulkona nauttimassa marjastuksen ihanuudesta. Mieheni tosin jo huomautti, että varo nyt ettet ole ylikunnossa, kun lähdemme pariksi viikoksi loppuviikosta Lappiin. Siellä saa sitten rämpiä soita ja korpimetsiä etsiskellen mahdollisa lakka-apajia. On tämä loma vaan ihanaa, kun ei tarvitse murehtia kuin marjastuksesta ja särkevistä jäsenistä.

Jätä kommentti

css.php