Hyväuskoisuutta

Lukaisin vanhan yleisönosastokirjoitukseni kuntaliitoksen tärkeydestä. Tunsin olevani takinkääntäjä tai paremminkin valheellinen. Taisin olla kuitenkin hyväuskoinen. Uskoin kuntaliitoksen tuomiin etuihin ja paasasin, kuinka lähipalveluiden säilymisen kannalta on tärkeää saada kuntaliitos syntymään. Hämeenlinnalaissyntyisenä en kokenut olevan uhkia liittymisessä. Nyt ilmassa leijuu vaikka mitä. Taantuman varjolla suunnitellaan, mitä uskomattomampia ratkaisuja. Tällaisesta eläkeiän kynnyksellä olevasta tuntuu mopon karanneen käsistä. Mutta suunnitellahan täytyy ja laskea mitä mikäkin maksaa. Pitää osata tilata oikea määrä oikealla hinnalla. Hinta taitaa olla vain veronmaksajien ja kuntalaisten palvelujen supistaminen. Nyt entisenlaisiin palveluiden tuottamiseen ei ole varaa. Veroäyriä olisi nostettava. Miksei niin sitten tehdä? Nyt halutaan palveluita ulkoistaa ja jokainen saa maksaa ihan itse tarvitsemistaan palveluista. Hallinto ja suunnittelu maksaa, yhdistäminen tulikin kalliiksi.

Hyväsukoisuus on muutenkin ollut elämäni varrella huono omainaisuus. Isältäni en muuta oppia ja perintöä saanut kuin, että ”aina pitää olla rehellinen”. Olin hyväuskoinen ja sinisilmäinen pitkälle aikuisikään. Uskoin, että kaikki muutkin ovat rehellisiä. Työelämässä ja arjessa on saanut kokea, jos jonkinlaista. Minusta on tullut epäuskoinen. Uskon ja luotan ihmiseen täydellisesti vieläkin, mutta kun yhden kerran saan kiinni valheesta tai vääryydestä, luottamus menee ja menee loppullisesti. Olen kuitenkin tästä luottamuksien menetyksistä päässyt yli ajatuksella, että eihän ole minun päänsärkyni, jos joku osaa olla epärehellinen ja epäluotettava. Annan heidän pitää uskonsa, että heitä uskotaan.
Joku usko tai luottamus täytyy saada heräteltyä, että uskoisi kaiken olevan hyvissä käsissä päätettäessä lähipalveluista kaupungin uusissa kaupunginosissa.

3 kommenttia artikkeliin “Hyväuskoisuutta”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Mirja!
    Minulla oli myös isä, joka korosti rehellisyyttä elämässä.
    Sanoi myös etten saa valehdella.
    Jos tulee oikein vaikea paikka, vaikene, älä valehtele.
    Hyväuskoiseksi hölmöksikin ovat jopa lähimmät kaverit minua matkan varrella nimitelleet.
    Optimismini on herättänyt ärtymystä, oikeaksi kokemieni asioiden puolesta tappeleminen ”verissä päin” on tuonut nipun vihamiehiä.
    Se että olen saanut kohdata samanhenkisiä elämäni varrella, on antanut uskoa, jotta en luovu isäni ”perinnöstä.”
    Oman päänsä kanssa on kuitenkin nukuttava.
    Antoisaa päivää Sinulle!
    T. Riitta

  2. avatar Juhani Nikkanen sanoo:

    Kesäpäivää ! Hämeennlinna PETTI pikkukuntia aivan selkeesti. Puhuttiin leveistä hartioista ja kuinka palvelut vähintäänkin pysyvät ennallaan tai ainakin tulevat paraneen. Turha on venkoilla lamapuheilla – on kulunut vasta viisikuukautta , kaupunkin johto, ym muu porukka on täysin kaaoksessa. Työntekijät ,opettajat , siivoojat ja kaikki elävät pakkolomien ja lomautusneuvottelujen alla, johdolta tulee leikkauslistoja kun välillä käydään Tallinnassa” virkistäytymässä” hyväveliakselin johdolla. Veroprosentti vaan kahteenkyppiin , lisää velkaa entisten päälle, osakeytiöitä lisää ja takauksia sekä , – kertomaan kuinka hyvä arki asuu Hämeenlinnassa. Tiesittekö ?– jymyjuttu on vielä tulossa ns. ”salaiseksi luokitellut päätösehdotukset ” , että näinhyvin meillä menee. Hellettä !

  3. avatar Mirja Piiroinen sanoo:

    Kiitos kommenteista! Tulipa mieleeni vielä edesmenneen tätini lohduttavat sanat, kun usein tuskailin, että ”tulipa taas sanottua” ja ”en taaskaan osannut olla hiljaa”. Tätini lohdutti sananparrella: ”totuudentorvi ei yösijaa saa”! Kummasti lohdutti! Toistaiseksi ei ole kuitenkaan tarvinnut ulkosalla yöpyä kuin retkeillessä.

Jätä kommentti

css.php