Muutoksia

Puoleen vuoteen mahtuu paljon. Yhdeksän kesäteatterivuoden jälkeen päätimme mieheni kanssa, että jo on aika viettää lomaa ja lisätä vapaa-aika. Lopetimme harrastuksen. Kesäteatterikauden jälkeen emme ehtineet paljoa hengähtää, kun viisi viikonloppua saimme tyhjentää tätini asuntoa Tampereella, hänen jouduttua muuttamaan vainhainkotiin. Viikko muuttotouhuista äitini menehtyi, pari kuukautta kului niin kuoli hänen siskonsa, jonka muuton olimme syksyllä hoitaneet. Ei kaksi ilman kolmatta, nyt on vuorossa appeni, joka jouluna kärsi vatsakivuista ja loppiaisen jälkeen leikattiin. Pari viikkoa sitten lääkäri totesi, että viikko elinaikaa, ihme jos kuukausi. Tässä nyt odottelemme, milloin on kolmannet hautajaiset. Tähän kaikkeen lisätään vielä kuntaliitoksen mukanaan tuomat muutokset, muutokset työssä ja luottamustehtävissä. Yli neljäkymmentä vuotta hoidin milloin mitäkin virkaa, nyt olen viraton, ja teen vain työtä. Yli viidentoista vuoden jälkeen luottamustehtävien hoidossa tuli suuri muutos. Nyt ei tarvitse iltaisin juosta kokouksesta toiseen. Onneksi on vapaa-aikaa! Tästä muutosten myllerryksestä ei ehkä olisikaan muuten selviytynyt. Oikeastaan ei vielä edes ole totuus valjennut, missä mennään, ja miten kaikista muutoksista selviytyy. Tällä hetkellä ei jaksaisi murehtia entisen kunnan alueen palveluista. Onko niitä vai ei. Toisaalta on helpompi hoidella muiden asioita kuin omia. Omat ajatukset ja asiat on hoidettava kuitenkin ensin kuntoon, ennenkuin muuhun täysipainoisesti pystyy. Draamaa sisältyy omaan elämään ilman näyttämötaiteita, kuitenkin teatterin tekemisen kautta on saanut omatkin tunteensa purettua. Siinä teatterin tekeminen on ollut vuosien ajan hyvin terapeuttista.

Kevättä kohden ollaan menossa, joten eiköhän elämä kirkastu. Ensin on kuitenkin saatava tätini tuhkat Kalevan kappelista Imatrankoskeen, tätini toivomuksen mukaisesti.

Jätä kommentti

css.php